Viimeisimmät muistoni itsestäni pyörän selässä kuuluvat vuoden 2010 kesään, jolloin poljin ensimmäiseen työpaikkaani, mansikkamaalle. Ja sitä ennen ei mitään hajua. Onneksi se on sellainen taito jota ei niin vaan unohdeta, kun tänään tälläisen kaksipyöräisen päälle taas kiipesin. Pienen alkujäykkyyden ja jännityksen jälkeen tuntuu, että kyllä se siitä alkaa taas luistaa. Porissa liikkumista pyörä varmasti helpottaa huomattavasti, kun täältä puuttuu kokonaan sellaiset asiat kuin raitiovaunut ja metro. Harmi vaan että omani, jonka joku oli äidille lahjoittanut, on aivan helvetin ruma (ainakin kaikkien uutuutta kiiltävien Jopojen rinnalla).
Tänään oltiin urheilullisia ja rullailtiin keskustaan ranskalaisille. Hesestä totta kai, koska alennuskupongit ja Porin keskustassa ei edes ole yhtään McDonaldsia... Helsinki 1 - Pori 0.
Juhan kameran käyttö-oppitunnit ovat alkaneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti